Mä olen mies ja itse päätän sen, et’ missä lauantaina hummailen. Mä viikon töiden jälkeen rentoudun ja taas mä toivon et’ ois’ Ninka mun. On Ninka varasliigan heiloja, mut’ hänet vaan mä tahdon omistaa. Markka votkaan ja vedä täyteen pään, niin unholaan sun Ninka silloin jää. Joo, joo nyt lähdetään me ottamaan. Päivä yöksi muuttuu tosta vaan. Pois alta muut kun me nyt juhlitaan ja Ninkan kunniaksi tuhlataan. On Ninka kulta varsin kokenut. On Ninkan kaikki miehet kokeillut. Ei kukaan päivisin oo seuranaan. Viis’ siitä Ninkaa himoitsen mä vaan. Hän sanoi, mua hän että rakastaa. No lyödääks’ vetoo se on huuli vaan. Se Ninkan saa ken pystyy maksamaan. Viis siitä häntä himoitsen mä vaan. Nuo riippurinnatko sua innostaa? Vai viinabassoko sut’ lumoaa? Hehtaaripersekkö sua kiinnostaa? Mä sanon: ”Ninka mua kiihottaaa.” Ja vaikka omituinen mitoiltaan, hän minusta on kaunis kasvoiltaan. Saa toiset sanoa mitä huvittaa, tuo Ninka-nainen mua kiihottaa.
© Arto Rintamäki. Käännös, 1994
© Arto Rintamäki + Dick Holmström. Suorituskyky, 1994