Kurkkua polttaa. Mä juoksen nyt pakoon.
Niin oli eilen ja niin on myös tänään.
Me rinkiä juostaan, ne sai meidät ansaan.
Verijuovat vain hangelle jää.

Ne nostaa aseensa, ne nauraen tähtää
ja lyijysalamat singahtelee.
Kun pakotietä ei löydetä mistään,
jotkut kaatuu, monet kompastelee.

Ne ampuu sutta nyt, ne ampuu sutta.
Ne huutaa innoissaan ja koirat ulvahtaa.
Ne ampuu naaraatkin, ne ampuu pennutkin.
Ja lumen väri pian on lipun punainen.

Jahti tällainen ei reilu oo koskaan.
Ne piilopaikoistaan vaan posottaa.
Suden laki on heillekin tuttu.
Ne punalipuin meidät vangeiksi saa.

Ne kyllä tietää että seuraamme laumaa.
Sen emo pennuilleen jo opettaa.
Äidinmaidosta tiedon tän’ saimme:
”Punalippua ei saa ohittaa!”

Ne ampuu sutta nyt, ne ampuu sutta.
Ne huutaa innoissaan ja koirat ulvahtaa.
Ne ampuu naaraatkin, ne ampuu pennutkin.
Ja lumen väri pian on lipun punainen.

On kitamme vahva, on jaloissa voimaa.
Siis susi vanhin nyt vastaus suo.
Me miksi lauhkeina lampaiden lailla,
nyt käymme yhdessä lahtarin luo?

Miksen uhmaa jo vanhoillisuutta,
vaan oon kuuliainen ainiaan.
Mä silmät suljen, nyt hetki koittaa.
Pyssyn suu tarjoo kohtaloaan.

Ne ampuu sutta nyt, ne ampuu sutta.
Ne huutaa innoissaan ja koirat ulvahtaa.
Ne ampuu naaraatkin, ne ampuu pennutkin.
Ja lumen väri pian on lipun punainen.

Mä päätin elää, se muutti kaiken.
Lippurivin läpi ryntäsin pois.
En suden lakiakaan mä totellut enää,
se minut kuolemaan johtanut ois’.

Ja kurkkua polttaa. Mä juoksen, mä juoksen.
nyt on tänään ei mikään eilinen
Mä jouduin ansaan ja pääsin karkuun.
On lahtaajien tähän tyytyminen.

Ne ampuu sutta nyt, ne ampuu sutta.
Ne huutaa innoissaan ja koirat ulvahtaa.
Ne ampuu naaraatkin, ne ampuu pennutkin.
Ja lumen väri pian on lipun punainen.