Vuoren rinteellä ei huutaa saa
Maanvyöry seuraa, liikkuu maa
Soi jylinä kivien kuin suuret rummut.
Tien helpon toiset valitsee
Ne kiertää esteet, niin en tee
Vaan ylitän nuo vaaralliset kummut.

Ne, jotka eivät riskeeraa
Ne mitään eivät nähdä saa
Siellä alhaalla on teitä arkaa monta.
Vaikk` kuinka silmääs siristät
Niin tuskin sinä ymmärrät
Mikä kaunista on ja mikä arvotonta.

Ei täällä ruusut purppuroi,
Et kimallusta nähdä voi
On meretkin kuin suuret uima-altaat.
Vaan palaa liekki ikuinen
Laella vuoren lasisen
Sen, jonka vielä kerran sinä valtaat.

Mitä siitä jos mä tipunkin,
Me kaikki kuollaan kuitenkin
Parempi näin, kuin kuolla liikaan viinaan.
Mun jälkeen toiset kiipeää
Ne ylemmäksi yrittää
Ne tottuu tähän alituiseen piinaan.

Kun edessäsi seinä on,
Kun väsyt olet voimaton,
Ei tippumistas mikään saata estää.
Voit luottaa enää itsees vain
Ja voimaan suurten unelmain
Voit rukoilla vain, että köysi kestää.

Vaan sitten kun oot perillä,
On jalat, kädet verillä
Polves tutisee ja sydämesi juopuu.
Kun eessäs koko maailma on,
Oot onnellinen, sanaton
Vaan kadehdit jo niitä, jotka luopuu´.