Tanään kuulla ei voi enää lyöntejä sydämen Ne kujilla kylän ei enää kaikaa. Minä kaadun voimasta luodin lyijyisen, Vaan vielä on mietteisiin aikaa´. Silmät suruilta suljen Ne jätän huoleksi jonkun muun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen Kun lähtevät poikamme taisteluun´. Vedenpaisumus jälkeemme´. Näin meille sanottiin, Juoksuhaudat jätitte uskoen siihen hullut. Minä korsuuni jäin uskoen unelmiin Eikä vedenpaisumusta edes tullut´. Kohta silmäni jo suljen Maata syleilen lailla puun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen Kun lähtevät poikamme taisteluun´. Kuka paikkani saa, kuka sillat ylittää, Kuka taisteluun käy aseinaan vain aatteet? Eturivissä poikani tuolla jo kiirehtää Yllään harmaat, liian suuret vaatteet´. Kohta silmäni jo suljen Voin silti hymyyn viedä suun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen Kun lähtevät poikamme taisteluun´. Julmat taistelut lyönnit sydämen sammuttaa, Vaan ei laulussain jäänyt kai se huomiotta? Minun loppuni ei ole loppu huomatkaa`. Sillä loppu on kaiken alku, eikö totta? Silmät suruilta suljen Ne jätän huoleksi jonkun muun. Ilman huolia, murheita pois mä kuljen Kun lähtevät poikamme taisteluun´.
© Turkka Mali. Käännös, 1988
© Turkka Mali. Suorituskyky, 1988