Tanään kuulla ei voi enää lyöntejä sydämen
Ne kujilla kylän ei enää kaikaa.
Minä kaadun voimasta luodin lyijyisen,
Vaan vielä on mietteisiin aikaa´.

Silmät suruilta suljen
Ne jätän huoleksi jonkun muun.
Ilman huolia, murheita pois mä kuljen
Kun lähtevät poikamme taisteluun´.

Vedenpaisumus jälkeemme´. Näin meille sanottiin,
Juoksuhaudat jätitte uskoen siihen hullut.
Minä korsuuni jäin uskoen unelmiin
Eikä vedenpaisumusta edes tullut´.

Kohta silmäni jo suljen
Maata syleilen lailla puun.
Ilman huolia, murheita pois mä kuljen
Kun lähtevät poikamme taisteluun´.

Kuka paikkani saa, kuka sillat ylittää,
Kuka taisteluun käy aseinaan vain aatteet?
Eturivissä poikani tuolla jo kiirehtää
Yllään harmaat, liian suuret vaatteet´.

Kohta silmäni jo suljen
Voin silti hymyyn viedä suun.
Ilman huolia, murheita pois mä kuljen
Kun lähtevät poikamme taisteluun´.

Julmat taistelut lyönnit sydämen sammuttaa,
Vaan ei laulussain jäänyt kai se huomiotta?
Minun loppuni ei ole loppu huomatkaa`.
Sillä loppu on kaiken alku, eikö totta?

Silmät suruilta suljen
Ne jätän huoleksi jonkun muun.
Ilman huolia, murheita pois mä kuljen
Kun lähtevät poikamme taisteluun´.