Taivas kirkas niin on hetken vaan, Kun jo sotilaat kä marssimaan. Jää tämä nukkuva maa liekkeihin, Tuhkaa, savua vain taivaskin. Puut ristiä niin muistuttavat Ei niihin pesiään tee haikarat´. Liekit ambroja jo nuolevat Ja nuo punaiset puut kuolevat. Tanner kukkivakin loimuaa, Turhaan pakenemme kuolemaa. Koko maailma on kauhuissaan Enää laulelevat korpit vaan. Niin kuin saapunut jo syksy ois Linnut laulavat nuo kuolee pois. Voimaa tarvita ei rakkauden, Elää voidaanko vain vihaten. Puut ristiä niin muistuttavat Ei niihin pesiään tee haikarat´. Paljaat puut huminoi kuunnelkaa´. Metsä, vesi ja maa vaikertaa. Ilman ihmettä ei elää voi, Sodan äänet kun jo täällä soi. Äidit lapsineen pois pakenevat Ei laula linnut ei laula haikarat´. Kuiske tuulienkin sammuu pois, Kuin sitä koskaan ei ollut ois. Äänet elämän peittää pommitus, Huuto suurinkin on kuikaus´. Puut ristiä niin muistuttavat Ei niihin pesiään tee haikarat´.
© Turkka Mali. Käännös, 1988
© Turkka Mali. Suorituskyky, 1988