Niin muuttumaton, tää koko maailma on
Sama taivas tuo sinisen musta.
Sama ilma ja metsä ja virtaava vuo,
Hän palannut ei taistelusta.

Sen ymmärrän nyt, hän on pois lähtenyt
Sydän täynnä on kaipausta.
Ilman unta ja rauhaa oon yön kävellyt,
Vaan palaa ei hän taistelusta.

Niin nauroin mä vain, kun laulelmiain
Hän hyräili vierestä nuotin.
Kuinka kaipasi aina mun suudelmiain,
Kuinka onneemme ikuiseen luotin.

Meidän keskustelut, ne on päättyneet mut
Sydän kantaa muistoa susta.
Kuin nuotion tuuli ois sammuttanut
Et palannutkaan taistelusta.

Kevät tulvahti kuin, vanki unohdetuin
Ois huutanut vapautusta.
Mutta hiljaisuus vain, sen lauseeksi puin
Hän palannut ei taistelusta.

Mutta pulaan en jää, vaikka yö piirittää
Mua vartioi kuolleitten luutkin.
Metsään heijastuu taivasta sinertävää
Ruoho laineina, siniset puutkin.

Niin muuttumaton, tää koko maailma on
Sama taivas tuo sinisen musta.
Hän palasi jo - nyt ymmärrän sen:
Minä palannut en taistelusta´.