Niin muuttumaton, tää koko maailma on Sama taivas tuo sinisen musta. Sama ilma ja metsä ja virtaava vuo, Hän palannut ei taistelusta. Sen ymmärrän nyt, hän on pois lähtenyt Sydän täynnä on kaipausta. Ilman unta ja rauhaa oon yön kävellyt, Vaan palaa ei hän taistelusta. Niin nauroin mä vain, kun laulelmiain Hän hyräili vierestä nuotin. Kuinka kaipasi aina mun suudelmiain, Kuinka onneemme ikuiseen luotin. Meidän keskustelut, ne on päättyneet mut Sydän kantaa muistoa susta. Kuin nuotion tuuli ois sammuttanut Et palannutkaan taistelusta. Kevät tulvahti kuin, vanki unohdetuin Ois huutanut vapautusta. Mutta hiljaisuus vain, sen lauseeksi puin Hän palannut ei taistelusta. Mutta pulaan en jää, vaikka yö piirittää Mua vartioi kuolleitten luutkin. Metsään heijastuu taivasta sinertävää Ruoho laineina, siniset puutkin. Niin muuttumaton, tää koko maailma on Sama taivas tuo sinisen musta. Hän palasi jo - nyt ymmärrän sen: Minä palannut en taistelusta´.
© Turkka Mali. Käännös, 1986
© Turkka Mali. Suorituskyky, 1987
© Heidi Vaarna. Suorituskyky, 2008