Heitä löylyä vain, heitä löylyä,
tulikuumaksi sauna nyt tee.
Tulenpalavan kuumuuden höyryssä
minun sieluni vaalenee.

Istun lauteilla saunan ja kuumuutta
en pelkää, en pakoile lain.
Anna punaisten kivien hehkua,
polta epäilys sielustain.

Heitä löylyä lisää, oi, ystävä
niin kuin helvetti irrallaan ois.
Minä sulan ja valun kuin kynttilä,
tatuointini häipyvät pois.

Heitä löylyä vain, heitä löylyä,
tulikuumaksi sauna nyt tee.
Tulenpalavan kuumuuden höyryssä
minun sieluni vaalenee.

Minä sokea uskoin ja luotin vain,
mutt’ tulin tuntemaan surujen tien.
Nyt Marinkan kuva on ihollain,
kuva Stalinin alla mun hien.

Minä hullu Staliniin uskoin niin,
paratiisin mä sain palkaksein.
Vaihdoin sieluni henkiseen helvettiin,
tyhjän elämän sain itsellein.

Heitä löylyä vain, heitä löylyä,
tulikuumaksi sauna nyt tee.
Tulenpalavan kuumuuden höyryssä
minun sieluni vaalenee.

Minä muistan, kun huusin »Auttakaa!«,
kun he saapuivat mua noutamaan.
Kaksi uljasta, komeaa vartijaa
minut kuljettivat Siperiaan.

Siellä soilla ja luolissa nieleksin
paljon usvaa ja kyyneliä.
Minun rinnassain sai kuva Stalinin
kuulla hakkavaa sydäntä.

Heitä löylyä siis, heitä enemmän,
olen kuumeessa, palelen niin.
Minut eilisen muistoista ryömivän
näet löylyihin kuumempiin.