Minut kasvattivat Leningradin leirit,
mä olin nuori, uteliaskin.
Näin, kun saksalaiset pommikoneet tuhos Badajevskin,
kun leipää itselleni kerjäsin.

Mitä teitte silloin johtaja?
Joitte votkaa, söitte lohta ja
kaviaaria, kun taivas repesi.
Siellä Uralilla sammuttiin,
kun meitä kohden ammuttiin,
emme tienneet kuinka monta kylmeni.

Ei varkaillakaan ollut silloin työtä,
ei ollut mitään varastettavaa.
Sinä talvena vei enkelit äidin sekä isän,
olin itsekin niin liki kuolemaa.

Kaikki kulki tyhjin vatsoin vaan,
mä nälissäni katsoin vaan,
kun joku löysi leivänkannikan.
Kun täällä nälkään kuoltiin,
niin siellä hallitusta nuoltiin,
niin siihen uskoitte kuin sanaan jumalan.

Kolme vuotta siellä asuimme kuin rotat,
vaan vihollinen kaatui lopulta.
Te peukaloita pyörititte, naisia vain nauratitte,
tienneet ette mitään sodasta.

Minut pidätä! Hae poliisi!
Samantekevää se olisi,
sillä ruumiini on koskematon.
Voit minua sä määrätä,
niin tärkeänä häärätä.
Voin olla vanki, kunhan sielu vapaa on.