Puoli tuntia aikaa,
tykin laulu kun raikaa.
Kohta kuulla voi räjähdyksiä vaan.
Pieni sininen kuori,
sen sai sotilas nuori.
Kotipuolesta kirjeen hän sai rakkaaltaan.

Jo äänet taistelun
kuuli, avas kirjeen
ja luuli kaipuun sanoja sieltä löytyvän.
Hän voinut ei tietää,
että murheeseen
vie tää, kirje sininen, riveiltä sen luki hän:

Anna anteeksi mulle,
tahdon tunnustaa sulle:
sua en odota, toista rakastan.
Jälkikirjoitus pieni,
nyt vie kauas mun tieni,
sodi rauhassa vain, sinut pian unohdan.

Lensi kranaatti uusi,
poika tuskissaan huusi:
posteljooni, miks kirjeesi hain.
Antaa kuoleman tulla,
syytä elää ei mulla.
Tuosta kirjeestä ammottavan haavan sain.

Kirjeen sinisen vuoksi,
kohti kuolemaa juoksi.
Meille huusi näin: tykinruuaksi jään.
Luodin voimasta taipui,
maan syleilyyn vaipui.
Kirjeen palaset tuuli pois vei mennessään.