Joukkohaudoilla ristejä näe et sä lain,
lesket itke ei, ei edes salaa.
Niille kannetaan kukkia miljoonittain,
niillä ikuinen tuli palaa.

Tämä maa oli kerran myllätty maa,
nyt sä näet siinä graniittilaatat.
Täällä kukaan ei yksin kunniaa saa,
kaiken yhtenä nähdä vain saatat.

Tulessa näet panssarivaunun,
palavan hirsisen talon,
liekeissä Smolenskin keisarinlinnan,
sotilaan sydämen palon.

Joukkohaudoille lesket ei itkemään jää,
tänne tulevat ihmiset kovat.
Joukkohaudoilla ristejä koskaan et nää,
sillä toisia varten ne ovat.