Kuka sanoi, on poltettu maa,
siihen siementä kylvä ei ketään?
Kuka sanoi, kuollut se on?
Ei, se hetken vain henkeä vetää.

Kuten tyhjentää merta et voi,
samoin maata et murhata saata.
Turhaan luulet, kuollut se on.
Ei, suru peittää vain maata.

Sen kaivannot tyhjiä on,
sen kolot ammottavat kuten haavat.
Maa suree lailla ihmisien,
samat surut sen kyyneliin saavat.

Mutt’ se selviytyy, henkiin se jää,
sitä kuoliaaks’ kukaan ei ammu.
Kuka sanoi, se vaiennut on?
Ei, maan laulu ei milloinkaan sammu.

Ei, maan laulu se tuhkasta soi,
ja ihmiset tanssii sen mukaan,
sillä maa meidän sielumme on,
ja ei voi sielua haudata kukaan.