Kivenä suru roikkuu kaulassani, vetää minut syvyyksiin
Miksi joka sana satuttaa nyt kipeästi?
Lähellä vaan jossakin on mustalaisten leiri
iltaisin sieluani se vaivaa.

Ja kuin kitaran kielet, tuomet soi,
Lalaiala, lala, lalaiala!
Ja kuin kitara halisaa maa,
Lalaiala, lala, lalaiala!

Hukutan suruni joessa, varastan edes yön, -
Siellä erämaassa palaa nuotioita ja liekki minut kutsuu.
Sieluni ja paitani - oh! - ravin palasiksi, -
Kunhan autatte minua, mustalaiset!

Ja kuin kitaran kielet, tuomet soi,
Lalaiala, lala, lalaiala!
Ja kuin kitara halisaa maa,
Lalaiala, lala, lalaiala!