En koskaan uskonut haaveisiin
en laukkua pakannut taivasmatkaan!
Opettajat upposivat valheisiin
ja tulivat pintaan leirillä vasta.

Enkä erottunut moukista,
jos erotuin - vain vähän,
ei Budapest voinut kouraista,
jäänyt Praha ei sydämeen tähän.

Pidimme ääntä emme vain lavalta,
me poikaset, sotkijat vielä!
Me kohta saamme jo mainetta.
Hei onko joku vastaan? Se piestään!

Me osasimme vaaraa epäillä,
ennen kylmiä säitä.
Ehti röyhkeys päämme selvittää -
ja säppiin sielut jäivät.

Olematta kuolemanvaarassa
emme silmiä uskaltaneet nostaa -
mekin olemme Venäjän kauheiden vuosien lapsia.
Kaatoi ajattomuus meihin votkaa.