Miksi kaikki on toisin? Ikään kuin kaikki olisi ennallaan:
Sama taivas - jälleen sininen.
Sama metsä, sama ilma ja entinen vesi...
Ainoastaan - hän ei palannut taistelusta.

En ymmärrä nyt kumpi meistä oli oikeassa
Meidän kiistoissamme ilman unta ja rauhaa.
Huomasin kaipaavani häntä vasta nyt -
Kun hän ei palannut taistelusta.

Hän vastaili päin honkia eikä laulanut tahdissa,
Hän puhui aina asian vierestä.
Hän ei antanut minun nukkua ja heräsi auringonnousun aikaan
Mutta eilen hän ei palannut taistelusta.

Se mikä on tyhjää tänään - ei ole nuo keskustelut:
Minä huomasin äkkiä, että meitä oli kaksi...
Nyt tunnen - kuin tuuli olisi sammuttanut nuotion,
Kun hän ei palannut taistelusta.

Kevät puhkesi äkkiä - kuin vankeudesta.
Vahingossa huudahdin minä hänelle:
"Ystävä, jätä jämä!" - mutta vastaus - hiljaisuus...
Eilen hän ei palannut taistelusta.

Meidän vainajamme eivät jätä meitä pulaan,
Kaatuneemme ovat kuin vartiosotilaita...
Taivas heijastuu metsästä kuin vedestä, -
Ja puut seisovat sinisinä.

Meille riitti hyvin tila korsussa,
Aika sykki meille kuin yhteisesti...
Kaikki on nyt - kuin vain minulle - minusta vain tuntuu -
Että se olen minä, joka ei palannut taistelusta.