Tämä yö on minulle - laiton.
Minä kirjoitan - öisin on enemmän aiheita.
Minä tartun puhelimen numerolevyyn,
Ja väännän ikuiset nolla seitsemän.

"Neiti, hyvää iltaa! Mikä on nimenne?" - "Toma".
"Seitsemäskymmenestoinen! Odotan pidättäen hengitystäni...
ei voi olla totta, toistakaa, olen varma, että siellä ollaan kotona!..
No niin, nyt j o vastattiin. No terve, se olen minä!"

Tämä yö on minulle kuin lain ulkopuolella,
Minä en nuku - minä huudan: "Nopeammin!..
Miksi minun täytyy velaksi, kuin kortilla
Kutsua rakkaita ihmisiä!

"Neiti, kuunnelkaa! Seitsemäskymmenestoinen!
En voi odottaa, ja minun kelloni seisoo...
Hiiteen kaikki linjat - minä lennän huomenna!..
No niin, nyt jo vastattiin. No terve, se olen minä!"

Puhelin on minulle kuin ikoni,
Puhelinluettelo - alttarikaappi,
Puhelunvälittäjä on tullut madonnaksi
Etäisyydet hetkeksi lyhentäen.

"Neiti, herttainen! Minä pyydän - jatkakaa!
Te olette nyt kuin enkeli - älkää vaan poistuko alttarilta!
Kaikkein tärkeintä on - eteenpäin, ymmärtäkää...
No, nyt jo vastattiin. No terve, se olen minä!"

No, mitä nyt, jälleen vikoja linjalla?
Mitä, rele siellä kotelossaan reistailee?
Vähät siitä - minä odotan - minä suostun
Aloittamaan joka ilta uudestaan nollasta!

"Nolla seitsemän, hyvää iltaa! Minä taas". "Niin, mitä teille?"
"li, ei tar itä enää - yhdistäkää Magadaniin.
No, en lupaa teille, että en soittaisi uudelleen, -
l räs ystävä vain - haluan tietää miten hän, raukka. Siellä jaksaa..."

Tämä yö on minulle kuin laiton.
Yöt eivät ole minulle unta varten, -
Mutta nukahdan - näen unta madonnasta,
l Iän muistuttaa jotakin.

"Neiti, rakas, herttainen! Minä taas, Toma!
En voi lopettaa - odotan hengitystäni pidättäen...
Kyllä, kyllä, minulle! Tottakai minä... Tottakai kotona!"
"Minä yhdistän... Vastatkaa..." - "No terve, se olen minä!"