Minulla on kitara - väistykää muurit!
Vapauden vuosisata ei tunne huonoa onnea!
Katkaiskaa kurkku minulta, leikatkaa suoneni -
Älkää vain katkaisko hopeisia kieliä!

Minä kaivaudun maahan, häivyn kokonaan -
Oi, kuka puolustaisi nuoruusvuosiani!
Ne ryömivät minun sieluuni, repivät sen palasiksi -
Kunhan vain eivät katkoisi hopeisia kieliä.

Mutta kitarani kannoin - sen kanssa on vapaus, -
Minä panin vastaan, ja huusin: "Ryökäleet, paskiaiset!
Polkekaa minut lokaan, heittäkää minut veteen -
Mutta älkää katkoko hopeisia kieliä!"

Mitä nyt, veljet! Minua ei näy, vai mitä,
Ei valoisina päivinä, ei kuuttomina öinä?!
Särkivät minun sieluni, ottivat pois tahtoni, -
Ja näin katkoivat hopeiset kielet...