Minä elin äidin ja isän kanssa
Arbata - olisipa se täällä -
Mutta nyt olen sotilassairaalassa
Vuoteessa, yltä päältä sidottuna...

Mitä meille on kunnia, kuka meille on Klava -
Sairaanhoitaja - ja kirkas valo!...
Naapuri kuoli oikealta,
Hän joka on vasemmalla - elää vielä.

Erään kerran, kuin houreessa
Vasen naapurini, äkkiä
Sanoi minulle: "Kuulehan, kaveri,
Sinullahan ei ole jalkoja".

Kuinka niin? Eihän se ole totta kaverit, -
Hän varmaan vain vitsaili!
"Me leikkaamme vain varpaat" -
Näin minulle sanoi tohtori.

Mutta vasen naapurini
Yhä vain nauroi, yhä vitsaili,
Jopa yöllä unissaan -
Puhui yhä vain jaloista

Hän pilkkasi: "Et enää nouse siitä,
Et näe, muka, vaimoasi! ... "
Näkisitpä sinä, toveri,
Itsesi ulkopuolelta!

Jos en olisi raajarikko
Kapuaisin alas vuoteelta -
ja tältä vasemmalta naapuriltani,
Yksinkertaisesti leikkaisin kurkun poikki!

Rukoilen sinua, Klava-sisar
Kerro, mitä meille on tehty...
Eläisipä naapurini oikealla,
Hän kertoisi minulle totuuden.