Riutumus hiipii luihini kuin sisilisko
Ja sydän ei selvän pään kanssa ole enää sotajalalla
Ei salpaa vauhti hengitystä,
Eikä viilene veri mutkissa.
Ei sieppaa rakkaus kurkusta
Eivätkä ole hermot enää kireällä - jos haluat - kokeile vaikka
Hermot roikkuvat kuin naru pyykkien painosta,
Eikä huolestuta, kuka on kuka, minä vai hän.
Olen muka jotakin, -
Tönäise -
Ja en ole mitään.
Ei ketään
Ei mitään
Minulla.
En juo vettä - ettei hampaita vihloisi - siis juomavettä
En kiirehdi tapaamisia, enkä ihmisiä
Jouseni lojuu jänne lahonneena,
Kaikki nuolet ovat katkenneita - niillä minä lämmitän uunia.
En jännitä, en kiirehdi, jotenkin muuten vaan...
Ei innosta edes se tieto, että hyökkäys tulee.
Huimapäitä en hyväksy, vaan haukun,
Niistä, jotka pesevät päänsä - en puhu.
Olen muka jotakin, -
Tönäise -
Ja en ole mitään.
Ei ketään
Ei mitään
Minulla.
Ja en halua selventää enkä muuttaa
En solmia enkä avata solmuja..
Kulmat saavat olla tylppiä eikä niitä väännellä
Eikös terävien jälkeen - no, sehän ei ole kulma.
Olkoon vyö löysällä taikka kiristäköön - mitä se minulle kuuluu!
Luoteja otsaan en ansaitse - en missään mielessä.
Olen kokonaan läpinäkyvä, kuten avattu ikkuna,
Ja huomaamaton kuin pellavapalttina.
Olen muka jotakin, -
Tönäise -
Ja en ole mitään.
Ei ketään
Ei mitään
Minulla.
Ei polttele haavat, eivätkä arvet ole kipeät
Nehän on peitelty puhtailla siteillä.
Ja ei huolestuta, ei syyhytä, eikä hypistele
Ei ajatukset, ei kysymykset, eivätkä unelmat.
Minkäänlainen sielun hellyys ei ärsytä
Kukaan ei saa uskomaan, eikä luopumaan omista aivoituksistani.
Koska kaikenlaiset ajatukset ovat vieraita päässäni,
Niin aavistukset eivät pelota, eivätkä saappaat purista.
Olen muka jotakin, -
Tönäise -
Ja en ole mitään.
Ei ketään
Ei mitään
Minulla.
En etsi enää viisasten kiveä,
En elämänjuurta - eikös Zhenshen-juuri ole jo löydetty.
En innoitu, en kiirehdi, en värähtele
Enkä toivo iskeväni maaliin.
Olen väsynyt taistelemaan maan vetovoiman kanssa
Pysyn makuulla - näin on pitempi matka hirttosilmukkaan.
Sydän nytkähtelee ikään kuin ulkopuolellani, -
On aika lähteä sinne, missä ei ole mitään, eikä ketään.
Olen muka jotakin, -
Tönäise -
Ja en ole mitään.
Ei ketään
Ei mitään
Minulla.
|