Minä olen "Jak"-hävittäjä - moottorini ulvoo,
Taivas on minun elinympäristöni, -
Mutta hän, joka istuu ohjaimissani,
Ajattelee, että hän on hävittäjä.

Tässä taistelussa minä pudotin "Junkersin" -
Minä tein sen kanssa mitä halusin, -
Mutta häneen, joka lentää minua,
Minä olen aika tavalla kyllästynyt!

Edellisessä taistelussa minut tikattiin läpi reikiä
Mekaanikko harsi minut taas kokoon, -
Mutta hän, joka lentää minua,
Taas pakottaa syöksykierteeseen!

Pommikone kylvää pommeja,
Kuolema lentokentälle, -
Tuntuu kuin stabilisaattori laulaisi:
"Tulkoon rauha taloonne!"

Takana kaartaa minua kohti "Messerschmicht", -
Pakenen - olen väsynyt osumista!..
Mutta hän, joka istuu ohjaimissani,
Minä näen, on päättänyt hyökätä!

Mitä hän on tekemässä?! Kohta räjähtää!..
Mutta en halua palaa hietikolla, -
Kiellot ja nopeusrajoitukset kaikki ylittäen,
Pääsen oikaisemaan syöksystä!

Minä olen johtaja, missä on avustajani,
haluaako hän minun tuhoutuvan? Missä on parini?
Häneen osui, hän putoaa - ja ulvahtaa:
"Tulkoon rauha taloonne!"

Ja hän, joka istuu ohjaimissani,
Hän jäi yksin - hän on kiipelissä,
Minut hän johdatti eksyksiin - ja syöksyyn
Suoraan surmansilmukasta.

Hän lisää nopeutta - ja kuorma on kaksinkertainen,
Millainen superlentäjä hän oikein on?!
Ja taas minun täytyy totella, -
Mutta tämä on viimeinen kerta!

Enää en tule nöyristelemään - sen vannon! -
Parempi vaikka lojua maassa...
No mitä nyt, hän ei kuule kuinka pulssi raivoaa!
Bensiini - minun vereni - on nollassa!

Myös koneen kärsivällisyydellä on rajansa,
Ja sen aika kuluu loppuun, -
Hän joka oli ohjaimissani,
Äkkiä lysähtää ohjaamon lasiin.

Hän on kuollut! Vihdoinkin lennän kevyemmin,
Viimeisillä voimillani lennän...
Mitä nyt, mitä, mitä?! Olen syvässä syöksyssä, -
Tästä en voi mitenkään selviytyä.

Harmittavaa, että itse en paljon ehtinyt, -
Mutta onnistakoon muita!
Siispä lopulta vain laulan:
"Tulkoon rauha taloonne!"