En rakasta kohtalokkaita loppuja,
Elämään en koskaan väsy.
n rakasta mitään vuodenaikaa,
Jolloin en laula iloisia lauluja.

En rakasta kylmää kyynisyyttä,
Juhlallisuuteen en usko, ja vielä -
En pidä kun vieras lukee kirjettäni,
Kurkistellen olan takaa.

En rakasta sitä kun toimitaan puolittain,
Tai katkaistaan keskustelu.
En rakasta selkään ampumista,
Otsaan ampumista vastustan myös.

Minä vihaan selitteleviä juoruja,
Epäilyksen matoja, tyhjiä kehuja
Kun koko ajan silitetään vastakarvaan,
Tai - kun metallilla lyödään lasia.

En rakasta kylläisten itsevarmuutta, -
Parempi on vaikka jättää jarruttamatta.
Minua harmittaa, kun sana "kunnia" unohdetaan
Kun muka kunniaa on ilmiantaa joku.

Kun näen särkyneet siivet
Se ei minua säälitä ja nimenomaan:
En rakasta väkivaltaa enkä voimattomuutta, -
Mutta säälin ristille lyötyä Kristusta.

En tykkää itsestäni silloin kun jänistän,
Minua harmittaa, kun syyttömiä lyödään.
En rakasta sitä, kun sieluuni ryömitään,
Enkä varsinkaan - kun sinne syljetään.

En rakasta maneeseja enkä areenoita:
Siellä voidaan vaihtaa ruplat miljooniksi.
Olkoonpa edessä millaisia muutoksia tahansa
Minä en tällaista koskaan tule rakastamaan.