Kaikki vuodet, ja vuosisadat, ja aikakaudet peräkkäin
Kaikki kiirehtivät lämpöön pakkasista ja myrskyistä, -
Miksi siis nämä linnut lentävät pohjoiseen,
Jos linnuille on määrätty - ainoastaan etelä.

Kunniaa ne eivät tarvitse - eivätkä etsi mainetta,
Kunhan vain siipien alla loppuu jää -
Ja niin ne löytävät lintujen onnen
Kuin palkintona uhkarohkeasta lennosta!

Kuinka olemmekaan eläneet ilman lepoa ja rauhaa?
Mikä meidät on heittänyt ajelehtimaan aalloilla myrskyssä?
Loistoa tai säteilyä emme ole toistaiseksi sattuneet näkemään, -
Sellaista harvoin tapahtuu - loistohan on hinnoissaan!

Hiljaisuus... Vain lokit lentävät - kuin salamat, -
Tyhjyydellä me ruokimme heitä käsistämme.
Mutta palkinnoksi meille tästä hiljaisuudesta
Ehdottomasti ilmestyy jonkinlainen ääni!

Kuinka kauan uneksimme vain valkoisia unia -
Kaikki muut sävyt ovat hukkuneet lumeen, -
Me sokaistumme - on kuin pimeää tällaisesta valkoisuudesta, -
Mutta me toivumme taas, kun mustat juovat ilmestyvät maahan.

Meidän kurkuistamme pääsee äänetön huokaus, -
Meidän voimattomuutemme kasvaa kuin varjo, -
Ja palkinnoksi näistä epätoivon öistä
Saamme ikuisen pohjoisen päivän!

Pohjoinen, tahto, luottamus - maa ilman rajoja,
Puhdas lumi - kuin pitkä elämä ilman valheita.
Varikset eivät noki meiltä silmiä silmäkuopista -
Koska täällä ei tavata variksia.

Se, joka ei uskonut pahoihin ennustuksiin,
Eikä mennyt hetkeksikään lumeen lepäämään -
Sen, kuin palkintona yksinäisyydestä, täytyy
Ehdottomasti tavata joku!