10 000 metriä - ja vain tämä erä
jäljellä.
Ja silloin meidän Oleg Beskudnikov
tuli nokkavaksi:

Minä, sanoo, olen sairas, ilmoitan, että ei ole voimia
ja häipyi pois.
Tällöin valmentajamme ehdotti minulle:
luistele sinä.

Minähän pitkälle matkalle suorastaan kuolen,
en voihkaisekaan.
Luistelen ehkä vain ensimmäisen kierroksen -
ja heitän henkeni!

Mutta valmentajapiru sanoo minulle kuivasti: mutta
näin täytyy, Fedja, -
Pääasia on, puhuu, että sinulla olisi
voitontahtoa.

Tahto tahtona, jos voimia on runsaasti, -
minä innostuin:
Minä 10 000 metrille riuhtaisin kuin viidelle sadalle -
ja läkähdyin.

Minua petettiin - minähän jo varoitin! -
hengähdän:
Luistelin vain kaksi kierrosta - ja kaaduin, -
sääli!

Ja valmentajamme, ex-ja varamestari
luisteluliitossa,
Lätkäytti minulle porttikiellon stadionille -
senkin juutas!

Vasta eilenhän me hänen kanssaan ryypättiin kunnolla
saunassa -
Ja tänään hän huutaa: "Vaihda sinä luistimet
kelkkaan!"

Sääli valmentajaa - hän ei ole huono valmentaja - mutta
luoja hänen kanssaan!
Minä harrastan nykyään painia,
ja nyrkkeilyä, -

Minulla ei ole enää suhteessa itseeni
epäilyksiä:
Kaikki alkoivat äkkiä suhtautua minuun kohteliaasti,
myös - valmentaja...