Kaikki on läpikäyty - niin kuulustelut kuin oikeuden istunto,
Ja syyttäjä, ja jopa tuomarit asianajajineen, -
Nyt minä vain odotan - nyt minä odotan - minne, minne minut lähetetään,
Minne minut lähettävät palkattomaan työhön.

Oi äiti, äitiseni - nyt voit itkeä,
Ajatella j a arvailla
Minne, minne minut lähetetään.
Oi, äitiseni - nyt voit itkeä.
Mutta minä itsehän vähät välitän
Minne, minne minut lähettävät.

Vorkutaan on pitkä matka ja paketit tulevat hitaasti,
Magadaniin sentään jonkun verran vähemmän, -
Mutta siellähän on kaikki, siellä on kaikki - raatoja, narttuja, susia -
Ja paketteja en näe koskaan, kuten en korviani.

Oi äiti, äitiseni - nyt voit itkeä
Ajatella j a arvailla
Minne, minne minut lähetetään.
Oi, äitiseni - nyt voit itkeä.
Mutta minä itsehän vähät välitän
Minne, minne minut lähettävät.

No niin, nyt minä kuulen: minua tullaan hakemaan
Avasivat oven ja nostivat unisen ylös
Ja nyt se alkaa, juuri tällä hetkellä minua lähdetään jonnekin kuljettamaan,
Mutta minne - taaskaan, paskiaiset, eivät sanoneet.

Oi äiti, äitiseni - nyt voit itkeä
Ajatella j a arvailla
Minne, minne minut lähetetään.
Oi, äitiseni - nyt voit itkeä.
Mutta minä itsehän vähät välitän
Minne, minne minut lähettävät.

Ja niin me olemme paikalla - rautatieasema ja kiroilua,
Mutta, luojan kiitos, mahorkka ei sentään ole liian väkevää.
Ja lopultakin meille sanottiin, että meidät viedään - Tmutarakaniin
Jonnekin tuonne Kuolan niemimaalle.

Oi äiti, äitiseni - on taas aika itkeä
On taas aika ajatella ja itkeä,
Minne, minne minut lähetetään...
Oi, äitiseni, lopeta itkeminen,
Alahan ajatella ja arvailla,
Milloin minut täältä takaisin tuodaan!