Kaikki on läpikäyty - niin kuulustelut kuin oikeuden istunto, Ja syyttäjä, ja jopa tuomarit asianajajineen, - Nyt minä vain odotan - nyt minä odotan - minne, minne minut lähetetään, Minne minut lähettävät palkattomaan työhön. Oi äiti, äitiseni - nyt voit itkeä, Ajatella j a arvailla Minne, minne minut lähetetään. Oi, äitiseni - nyt voit itkeä. Mutta minä itsehän vähät välitän Minne, minne minut lähettävät. Vorkutaan on pitkä matka ja paketit tulevat hitaasti, Magadaniin sentään jonkun verran vähemmän, - Mutta siellähän on kaikki, siellä on kaikki - raatoja, narttuja, susia - Ja paketteja en näe koskaan, kuten en korviani. Oi äiti, äitiseni - nyt voit itkeä Ajatella j a arvailla Minne, minne minut lähetetään. Oi, äitiseni - nyt voit itkeä. Mutta minä itsehän vähät välitän Minne, minne minut lähettävät. No niin, nyt minä kuulen: minua tullaan hakemaan Avasivat oven ja nostivat unisen ylös Ja nyt se alkaa, juuri tällä hetkellä minua lähdetään jonnekin kuljettamaan, Mutta minne - taaskaan, paskiaiset, eivät sanoneet. Oi äiti, äitiseni - nyt voit itkeä Ajatella j a arvailla Minne, minne minut lähetetään. Oi, äitiseni - nyt voit itkeä. Mutta minä itsehän vähät välitän Minne, minne minut lähettävät. Ja niin me olemme paikalla - rautatieasema ja kiroilua, Mutta, luojan kiitos, mahorkka ei sentään ole liian väkevää. Ja lopultakin meille sanottiin, että meidät viedään - Tmutarakaniin Jonnekin tuonne Kuolan niemimaalle. Oi äiti, äitiseni - on taas aika itkeä On taas aika ajatella ja itkeä, Minne, minne minut lähetetään... Oi, äitiseni, lopeta itkeminen, Alahan ajatella ja arvailla, Milloin minut täältä takaisin tuodaan!
© Antti Torvinen. Käännös, ?