Poskipäitäni kiristää harmituksesta:
Minusta tuntuu kaiken aikaa, jatkuvasti,
Että siellä, missä minä olen - elämä liukuu ohitse,
Mutta siellä, missä en ole - elämä sujuu loistavasti.

Mutta eteenpäin - enemmän - joka päivä minä
Olen alkanut kuulla pahojen kielien kertovan:
"Missä sinä olet - siellä on vain kiusauksia ja turmelusta,
Mutta missä sinua ei ole - kaikki on hienoa ja loistavaa.

Sinä vain odotat ja yrität saavuttaa jotakin
Valehdella etkä pelätä sinä et edes ehdi.
Naura sinä vähemmän, ja, tiedätkö,
Sinähän alat unohtaa laulamisen!

Kuin savu haihtuvat voimavarasi,
Ja itse ärsyynnyt ja syyttelet muita, -
Miksi näin?! Missä sinä olet - siellä ei lennetä,
Mutta siellä, missä et ole - leijaillaan pivissä".

 
 
 
 

Minä elän ihmeitä odottamatta,
Mutta suonet pullistelevat häpeästä, -
Ja jatkuvasti haluan täältä pois
Kuin vain kiirehtien jonnekin muualle...

Vaikka miten laulaisin, huutaisin taukoamatta,
Vaikka näyttäytyisin alastomana kaikille.
Tyhjää kaikki - täällä - merkityksetöntä elämää,
Mutta tuolla, jossakin muualla - oi millainen elämä!

Minua onnisti, Maapallo pyörähti oikeaan suuntaan
Ja minä, keräten vähän matkatavaroita,
Niinpä minä - äkkiä - olenkin siellä.
Mutta välittömästi Haluttaakin sinne, mistä minä läksin.