Minä muistan aluekutsuntakomitean.
"Desantiksi et ole sopiva - niin, että, veliseni, -
Eikä sinusta ole vastusta viholliselle..." Ja sitten - naurua:
Muka, millainen sotilas sinustakin tulisi?
Sinähän saisit heti osuman - ja ei kun sotilassairaalaan!..
Mutta minustakin tulee - samanlainen sotilas, kuin muistakin.

No, sotahan on sotaa,
Ja minähän - minä olen valmis vaikka kaksinverroin, -
Niin kuivui kovan harjoittelun hiki selässä.
Minä otin ja hyppäsin riviin, -
Mutta kerran eräässä taistelussa -
En tiedä miksi, mutta kersanttini mieltyi minuun.

...Juoksuhaudassa käy ryhmäkeskustelu:
"Opiskelija hei, paljonko on kaksi kertaa kaksi?
Hei, sinä poikamies, onko totta - että Tolstoi oli kreivi?
Entä mikä oli hänen vaimonsa?.."
Siinä samassa heittää päälikkö minulle:
"Nyt nukkumaan - et sinä ole pyhimys ja huomenna on taistelu".

Ja heti kun minä taistelussa nousin
Koko pituuteeni, hän huutaa minulle:
"Maahan!.. - ja sen jälkeen muutamia kirosanoja -
Miksi turhaan ottaisit pari reikää kalloosi!"
Ja äkkiä hän kysyi: "Miten on - Moskovassa,
Onko totta, että siellä on jopa viisikerroksisia taloja?.."

Yllämme taistelun myrsynpuuska - ja hän alkaa vaikeroida -
Ja hänen kehossaan sirpale kylmenee, -
Hänen kysymykseensä en enää ehtinyt vastata.
Viisi askelta vielä - ja hän lysähti maahan.
Viisi päivää ja yötä - ja nyt hän lepää
Kasvot länteen päin ja jalat kohti itää.