No niin, näin loppui käsien vapina
Nyt - täällä ylhäällä!
No niin, näin syöksyi kuiluun kauhu
Ikuisesti, ikuisesti, -

Pysähtymiseen ei ole syytä -
Kuljen, liukastellen...
Eikä ole maailmassa sellaisia huippuja,
Joita ei voisi valloittaa!

Käymättömien reittien joukossa
Yksi - olkoon minun!
Saavuttamattomien rajojen joukossa
Yksi - olkoon minua varten

Ne, jotka täällä kulkivat, heidän jälkensä
Lumi peittää...
Kulkemattomien polkujen joukossa
Yksi - on minun!

Täällä koko rinne kylpee
Jään sinisessä hohteessa,
Ja graniitti säilyttää vanhojen
Jälkien salaisuuden...

Minä katselen omia haaveitani
Pääni yläpuolella
Kuljen ja uskon pyhästi
Lumen ja sanojen puhtauteen!

Kulukoon vaikka pitkäkin aika -
Minä en tule unohtamaan,
Kuinka olen täällä itse - epäilyni voinut
Hävittää ja unohtaa.

Tuona päivänä kuiskaili minulle vesi:
Onnea-ikuisesti!
Mutta päivä... Mikä päivä oli silloin?
Oi, ai niin - keskiviikko!