Pitkin jyrkännettä, kuilun partaalla, aivan reunalla
Minä piiskaan hevosiani, hoputan niitä...
On jotenkin vaikea hengittää - juon tuulta, nieleksin sumua, -
Turmionomaisessa kiihtymyksessä vaistoan: tuhoudun, tuhoudun!

Hiukan hitaammin hevoset, hiukan hitaammin!
Te ette mitenkään suostu tottelemaan piiskaa!
Minulle jotenkin sattuivat vauhkot hevoset -
En ehtinyt elää loppuun, enkä ehdi laulaa.

Minä juotan hevoseni, Minä laulan säkeen loppuun -
Vaikkapa vain hetken vielä seison jyrkänteellä...

Minä häviän - kuin haihtuvan kämmeneltä lakaisee minut rajumyrsky,
Ja reki vetää laukassa minut aamuiseen lumeen, -
Siirtykää hitaampaan askellukseen, oi hevoseni,
Vaikka vain hetkeksi, mutta jatkakaa matkaa viimeiseen suojapaikkaan!

Hiukan hitaammin hevoset, hiukan hitaammin!
Ei teitä kukaan ruoski, eikä piiskaa,
Minulle jotenkin sattuivat vauhkot hevoset -
En ehtinyt elää loppuun, enkä ehdi laulaa.

Minä juotan hevoseni, Minä laulan säkeen loppuun -
Vaikkapa vain hetken vielä seison jyrkänteellä...

Me ehdimme: Jumalan luota vieraat eivät myöhästy, -
Miksi tuolla enkelit laulavat niin vihaisella äänellä?!
Onko tuo kello jämähtänyt kolisemaan jatkuvasti,
Vai minäkö huudan hevosiani vetämään hitaammin rekeä?!

Hiukan hitaammin hevoset, hiukan hitaammin!
Rukoilen teitä, laukatkaa, älkää lentäkö!
Minulle jotenkin sattuivat vauhkot hevoset -
En ehtinyt elää loppuun, enkä ehdi laulaa.

Minä juotan hevoseni, Minä laulan säkeen loppuun
Vaikkapa vain hetken vielä seison jyrkänteellä...