Minä olen kuuro kämmenten iskuista,
Minä olen sokea laulajien hymyistä, -
Montako vuotta olen kärsinyt sinfonioista,
Antanut periksi lintujen matkijoille!
Minun kauttani monta kertaa seuloutuen,
Puhdas ääni teidän sieluunne lennähti.
Seis! No niin - nyt tulee hän johon minä luotan,
Hänen takiaan minä olen kaikki kärsimykset kestänyt.
Montako kertaa minulle on kuiskuteltu kuusta,
Joku iloisesti karjui lävitseni hiljaisuudesta,
Eräs soitti sahalla - ja raapi sillä kaulaani, -
Mutta minä vain vahvistin, vahvistin, vahvistin...
"Alhaalla" hänen äänensä on möreä,
"Ylhäällä" se viiltää veitsen kaltaisesti, -
Hän oikein näyttää, mihin hän kykenee, -
Mutta minä voin myös näyttää jotakin!
Hän laulaa huohottaen, kovasti ponnistellen -
Hän on väsynyt, kuten sotilas kentällä, -
Minä venytän kaulani kimmoisasti
Hänen hien kultaamille kasvoilleen.
Montako kertaa minulle on kuiskuteltu kuusta,
Joku iloisesti karjui lävitseni hiljaisuudesta,
Eräs soitti sahalla - ja raapi sillä kaulaani, -
Mutta minä vain vahvistin, vahvistin, vahvistin...
Äkkiä havahdun: "Herää, hyvä ihminen -
Mitä sinä laulat?! Lepää nyt - olet väsynyt.
Tämähän on siirappia - makeaa sekasotkua!
Sali, sanokaa hänelle, että hän lopettaisi!.."
Kaikki on kuitenkin turhaa - ihmeitä ei tapahdu, -
Minä huojahtelen, hädin tuskin pysyn pystyssä, -
Hän valuttaa balsamina katkeaiutta
Minun - mikrofonin kurkkuun.
Montako kertaa minulle on kuiskuteltu kuusta,
Joku iloisesti karjui lävitseni hiljaisuudesta,
Eräs soitti sahalla - ja raapi sillä kaulaani, -
Mutta minä vain vahvistin, vahvistin, vahvistin...
Syyttäkää minua mistä tahansa -
Itseään vastaan vain ei ole tapana nousta:
Minä olen ammatiltani mikrofoni - vahvistin, -
Minä kärsin - mutta vahvistin valheet.
Mitä nyt, alan vinkua - dynamiikka alkaa pettää, -
Hän tarttui käsineen minun kurkkuuni...
Kiersi minut noin vain irti, kuoletti minut -
Ja niin vaihtoi minut toiseen mikrofoniin.
Montako kertaa minulle on kuiskuteltu kuusta,
Joku iloisesti karjui lävitseni hiljaisuudesta,
Eräs soitti sahalla - ja raapi sillä kaulaani, -
Mutta minä vain vahvistin, vahvistin, vahvistin...
Tuo, toinen - se kärsii ja havaitsee kaiken, -
Nyt se on kiinnitetty minun kaulaani.
Meitä aina vaihdellaan toisiin,
Jotta emme häiritsisi heidän valahteluaan.
...Me makaamme kotelossa hyvin ahtaasti -
Minä, jalusta ja toinen mikrofoni, -
Ja he, nauraen minulle kertoivat,
Kuinka iloinen hän oli siitä, että minut vaihdettiin.
|