Mitä voisi puhua meidän tapaamisesta! - Minä odotin häntä, kuten odotetaan luonnonmullistusta, - Mutta me rupesimme heti asumaan yhdessä kanssasi, Pelkäämättä lainkaan tuhoisia seurauksia. Minä ryhdyin heti rajoittamaan tuttavapiiriäsi, Vaatetin, kengitin ja kiskoin sinut ylös loasta, - Mutta sinun jäljessäsi laahasi pitkä häntä - Pitkät jäljet sinun lyhyistä suhteistasi. Myöhemmin, minä muistan, hakkasin ystäviäsi: Heidän kansaan minä vain en jotenkin tullut toimeen, - Vaikkakin, voihan olla, että heidän joukossaan Varmaankin oli myös erinomaisia kavereita. Mitä vain pyysit - minä välittömästi toteutin sen, - Minua koko ajan halutti viettää kanssasi hääyötä. Sinun takiasi hyppäsin jopa junan alle, Mutta, Luojan kiitos, en aivan onnistuneesti. Ja jos sinä olisit odottanut minua sen vuoden, Jolloin minut lähetettiin täältä sinne "maalle", - Minä olisin sinua varten varastanut koko taivaankannen Ja kaksi Kremlin tähteä kaupanpäällisiksi. Ja minä vannon sinulle - viimeiseksi minä tulen olemaan ilkiö! Älä valehtele, äläkä juo - ja minä annan pettämiset anteeksi, - Ja lahjoitan sinulle Bolshoi-teatterin Sekä pienen urheiluareenan. Mutta tällä hetkellä en ole valmis tapaamiseen: Minä pelkään sinua, pelkään intiimejä öitä - Niin kuin Japanin kaupunkien asukkaat Pelkäävät Hiroshiman toistumista.
© Antti Torvinen. Käännös, ?