Ei taivasta - massoittain maata pääni yllä,
Eikä kaivoksessa ole aikaa juhlakulkueisiin, -
Mutta me hallitsemme myös ulkopuolella
Vaikka meillä on kaikkein maallisin ammatti.

Kuka tahansa meistä on kuin itse taikuri
Suoraan hornasta me kiskomme hiiltä ylös.
Me riistämme polttoainetta piruilta -
Omiin kattiloihinsa heille ei jää mitään!

Louhittua, koottua ja kasattua
Mustaa, luotettavaa kultaa.

Itse me olemme - kuin paholaiset - hiilipölyssä
Mutta vaunumme ei lähde täältä tyhjinä.
Me raatelemme äiti-maan kohtua -
Jotta maan päällä olisi lämmintä ja turvallista.

Kas niin, pienet hiilivaunut riemuksemme
Kiitävät kuin takaa-ajokohtaus elokuvassa
Ja iskulauseen "Sinä tarjoat kansakunnalle polttoainetta!'
Me tunnemme omissa jäntereissämme.

Louhittua, koottua ja kasattua
Mustaa, luotettavaa kultaa.

 
 
 
 

Kranaattien kuopille myllertämät pellot -
Älä unohda - ja katso sitä katuen.
Mutta meille, sinä siunattu Maaemo,
Anna anteeksi, että parveilemme kohdussasi.

 
 

 
 
 
 

Älä pelkää eksyä pimeydessä
Ja pölyä et niele täällä - yksin sinä!
Eteenpäin ja alas! Me etenemme hiiliesiintymässä -
Me itse olemme kaivaneet nämä labyrintit!

Louhittua, koottua j a kasattua
Mustaa, luotettavaa kultaa.