Matkusteletpa sitten junalla tai henkilöautolla
Tai kuljeksit kaduilla ryypäten välillä viinaa, -
Nykyaikaisessa autojen ja liikenteen runsaudessa
On vaikea vaeltaa elämänsä loppuun.

Tässä teille taas onnettomuus: Moskova-joen takana
Kolme kaveria veivät haudattavaksi toveriaan, -
Kaikki kuljettajaa myöten saivat vakavia vammoja,
Vain hänellä, joka oli arkussa - ei ollut mitään hätää.

Palkatut eukot itkivät hampaitaan kiristellen,
Apulaispappi - hänkään ei vetänyt korkeimpia nuotteja,
Kovaäänisesti soiden vääristelivät vaskisoittimet, -
Vain hän, joka lepäili arkussa - ei yhtynyt valheisiin.

Entinen päällikkö - ja salainen rosvo -
Suuteli hienosti otsalle ja sitten sylki inhoten sivulle,
Kaikki suutelivat tavallaan - vain vaatimaton vainaja
Niin vaan oli rauhallinen eikä suudellut ketään.

Äkkiä puhkesi ukkosmyrsky - mitäpä siinä kirjoittelet,
Luonnonvoimat eivät paljon puheista piittaa, -
Kaikki syöksyivät suojaan ja kattojen alle, -
Ainoastaan vainaja ei lähtenyt juoksemaan mihinkään.

Mitäpä hänelle merkitsee sade - se ei häntä haittaa, -
Mutta elävät - he eivät ole siten karaistuneita.
Vaan entäpä vainajat, nämä entiset ihmiset, -
He ovat rohkeita, eivät ollenkaan meihin verrattavia.

Kiirehdipä kuinka vain, sinut kuitenkin aina ohitetaan
Olet merkitty, ikään kuin olisi leima otsassasi, -
Mutta mikään ei sinua enää pysty uhkaamaan,
Sen jälkeen, kun makaat rauhallisena tammiarkussa.

Olkoon erillinen tai olkoon vaikka yhteinen -
Kuolleille ei ole enää asunto-ongelmia, -
Niinpä on kyllä kelpo ihminen - tämä poisnukkunut -
Hän ei yleensäkään vaadi liikoja touhuiluja.

Varjojen maassa - tuossa ankarassa yhteisössä -
Ei ole vaaroja eikä mitään huolestuttavaa, -
Vaan entäs me - kaikki me kuljemme kohtalon huomassa,
Mutta he, jotka ovat arkuissaan - heillä ei ole pelättävää.

 
 
 
 

Kuulenko moitteita: "Hänhän ylistää vainajia?!"
Ei - minä vain olen pettynyt ilkeään kohtaloon:
Kaikki meidät joskus joku jossakin musertaa, -
Paitsi niitä, jotka ovat turvallisesti - arkuissaan.