Meidän tiiviseen ryhmäämme ei kuka tahansa pääse,
Mutta kerran sattui minulle - kirottu olkoon se päivämäärä -
Minä vein hänet mukanani ja sanoin:
"Hän on minun mukanani - juokoon hän kanssamme, kaverit!"

Hän ryyppäsi kuten muutkin ja oli ikäänkuin iloissaan,
Ja me - otimme hänet vastaan kuten veljen...
Mutta hän - heti huomenna myi meidät kaikki peräkkäin, -
Minä erehdyin - antakaa anteeksi minulle, kaverit!

Oikeudenkäyntiä en muista - se oli minulle niin sietämätöntä,
Myöhemmin - parakki, kylmä kuin hauta. -
Minusta tuntui, että ympärilläni on loppumaton yö,
Sitä enemmän, koska niinhän se juuri olikin.

Minä säilytän vaikkapa vain vähän voimieni rippeitä, -
Hän ehkä ajattelee - täältä ei ole paluuta,
Mutta liian varhain hän meidät hautasi, -
Hän erehtyi - uskokaa minua, kaverit!

Ja päivä koittaa - pikkuhiljaa aikanaan, -
Minä pyydän, milloin koittaa tilinteon hetki:
"Antakaahan minun hoidella hänet silloin -
Siis jättäkää hänet minulle, kaverit!.."