Minusta puhutaan: ei hän ole tietenkään mikään nero, -
Niinpä, sen myönnän - ei meidän aikamme minusta ylpeile, -
Integraalit enempää kuin muukaan matematiikka -
Niistä minä en paljoa ymmärrä - niissä ei ole minun intelligenssini.

Kerran minä sanoin: "Valtameri - kuin uima-allas", -
Siitä minua ystäväni moittivat monet kerrat -
Mutta eikös jopa kaikista kuuluisin fyysikko Einstein,
Kuten minä, kaiken suhteellisesti käsitti.

Ja minä kirjoitan runoja toppavaatteista, -
Ja muuten sellaisia!.. Ilman kehuja minä voin sanoa:
"Kerran edesmennyt naapurini sairaalassa
Nousi, kömpi luokseni yöllä, ja alkoi ääneen itkeä".

Minä kirjoitan kaikesta: eläimistä, esineistä,
Ihmisistä myös halusin kirjoittaa, salaisesti naisia rakastaen, -
Mutta toimituksessa niitä katseltiin sillä tavalla,
Että - anteeksi vain Muusani, - minä hylkäsin sinut!

Puhutaan, että minä olen ikävystyttävä - niin, en ole käynyt Nizzassa, -
Kyllä runoissani minä puhuin vedestä ja höyrystä...
Oi, kuinka sääli, ystävä menehtyi juopotteluun sairaalassa -
Hän sentään muistelisi, millaisen vaikutuksen kerran tein häneen!

Äsken heräsin pitkäaikaisesta horroksesta,
Ja painajaismaisista öistä - nyt minä taas hengitän, -
Toivuin juuri vakavasta juoppohulluuskohtauksesta -
Seuraavaa odotellessa minä rupean taas kirjoittamaan!