Otapa nyt meidän kannaltamme, eihän me paljon juotu.
Enkä yhtään valehtele, herranen aika! No sano sinä Serjoga!
Sitä paitsi, ellei vodkaa keitettäisi sahajauhoista -
Eihän me muutamasta pullosta olisi tullut edes känniin!..

Sitten juotiin kaupan luona, tuossa kulman takana -
Siinähän sitten alettiin vasta virkistäytymään!
Myöhemmin puistossa, missä on lasten leikkivälineitä,
Sitten en enää muista - taisin lähes sammahtaa.

Minä join suoraan pullon suusta, koska olin väsynyt enkä syönyt,
Mutta - seisoin siinä jähmettyneenä, - ikäänkuin lasittuneena.
Ja kun moottoripyöräpartio saapui paikalle,
Olimme kiskoneet noin puolitoista pulloa mieheen.

Me, totta kyllä, kolmatta raahattiin väkivalloin,
Mutta sehän oli - harhaisku, mentiin kai liiallisuuksiin.
Ja että toverin slmälasit hajotettiin -
Jotenkin siinä Portviinillä oloamme tehostettiin.

Ensimmäinen toveri sanoi, että rauhoittukaa,
Että älkää riehuko, vaan hajaantukaa!
Kehotukseen "hajaantukaa” minä heti suostuin,
Peräännyin hiukan - ja aloin riehua.

Mutta jos minä jotakuta solvasin - rankaiskaa ankarasti!
Mutta tuskin se niin oli - sano sinä, Serjoga!
Ja kun kaaduin - se johtui samentumisesta,
En huutanut tuskasta enkä murheissani - vaan tyhmyyttäni.

...Sallikaa nyt pari sanaa pöytäkirjan ulkopuolella.
Mitä meille opettaa ”Perhe ja koulu” viikkolehti? -
Että elämä itse rankaisee tällaisesta ankarasti!
Tästä me olemme yhtä mieltä - vai mitä, Serjoga!

No, hän herää huomenna - hän, tottakai sanoo:
“Antaa elämän tuomita, antaa elämän rankaista!”
Niin, että, laskekaa meidät - sehän on teille helpompaa.
Miksi turhaan hääräillä, jos kerran elämä itse tuomitsee!

Älkää tuijottako ja ihmetelkö, jos Serjoza nyökyttelee -
Hän ajattelee, hän kyllä ymmärtää kaiken!
Ja, että hän vaikenee - se on huolestumista,
Hänen alkaessaan tajuta tekonsa selvästi.

Älkää, hyvät ihmiset, panna meitä putkaan - kotona lapset itkevät!
Hänellä laitakaupungilla, minulla toisessa suunnassa!
Ja, joka tapauksessa, linja-autot eivät kulje,
Metro on kiinni, ja takseihin eivät ota.

Onpa kuitenkin mukava, että meitä täällä kunnioitetaan.
Katsohan, kyydittävät sekä antavat jopa mukavat istuimet!
Eikä tarvitse herätä kukonlaulun aikaan, -
Poliisikomisario herättelee - kuin ihmiset konsanaan.

Meidäthän melkein kuin miehinä saatellaan, kunhan herätään.
Minulla on muuten vähän ruplia varattuna - ryypätään vähän krapulaan
Ja kaiken kaikkiaan, veljet, hankala on meidän tiemme.
Voi meitä raukkoja! No, nuku nyt rauhassa, Serjoga...