Emme sinua jakaneet, emme hyvänä pitäneet,
Rakastimme - mutta se on mennyttä nyt.
Sielussa kirkasta kuvaasi kannan, Valja,
Vaan Ljosha pisti kuvasi rintaansa.

Ja sinä päivänä, kun hyvästelimme asemalla,
Lupasin muistaa sinua hautaan asti,
Sanoin: "En unohda Valjaa ikinä",
"Minä vielä vähemmän", vastasi Ljosha minulle.

Nyt saat päättää, kumpaa meistä se enemmän vaivaa,
Kummalla on vaikeampaa, yritä selvittää:
Hänellä on profiilisi pistetty rintaan,
Mutta minulla sielu puhkottu sisältä.

Ja kun mieltäni niin ahdistaa, että silmukka houkuttaa,
- Ethän loukkaannu, kun sanon tämän -
Pyydän Ljoshaa avaamaan paidan
Ja katson sinua, tuntikausia katson.

Mutta vähän aikaa sitten toverini, hyvä ystävä,
Hän onnettomuuteni voitti taidollaan:
Hän kopioi sinut Ljoshan rinnasta
Ja minun rintaani profiilisi tatuoi.

Tiedän kyllä, ystävistä ei saa puhua pahaa,
Mutta sinä olet minulle läheisempi ja rakkaampi siksi,
Että minun, tai oikeastaan sinun tatuointisi
On paljon parempi ja kauniimpi kuin hänen.