Ilman kieltoja ja jälkiä Polttaen renkaita asfalttia vasten Rynnistävät kaupungista autot, Ja valtavat kuin tankit, Fordit. Lincolnit ja Mustangit niin elegantit. Mercedekset. Citroenit Tietää: se leikki kyllä kannattaa. Siitä tulee verikosto kaupungeille. Nopeammin, kunhan eivät tuleen syty tulpat. Kaasuttimet ja mitä niillä siellä vielä on Penger näkymättömissä. Loistoautot, loistoautot. Niiden keskellä kuin kaksi läikkää. Kaksi kaunista autoa. Kuin sidottuina yhteen. Missä vaijeri on ohuin, siitä se myös katkeaa Ei ole muuta hommaa kiihdyttimillä ja muilla. On kuin tietäisivät ne. Se leikki kyllä kannattaa. Kunhan pois vain pääsee, kaiken laskun mukaan maksaa. Ja ehkä pitää pienen puheen Töötillä ja mitä niillä siellä vielä on. Autojoukko on sua vastaan. Sinä harmaa loistoauto. Pidä näkyvissäsi se.   Edessäsi on tienhaara Lisää uskallusta. Lisää uskoakin. Myöhästyt! Niin käykin... Olit liian hidas, sinä harmaa, ne tiesivät: se leikki kyllä kannattaa Miksi vielä tyyttäät mainoksille. Ehkä siltä kivi putosi pois sydämeltä, konepelliltä ja mitä niillä siellä vielä on. Ei tienhaaraa, mikä harmi. Erkanivat tiet. et ole enää täällä. Eikö koskaan risteykset Meitä tuo enää yhteen? Yksi tuolta lähestyykin. Harmaa loistoauto Vaihtoi heti seitoselle. Mutta jarru unohtui. Miksi mennä yhteen, turhat on ne toiveet. Vai sekö onkin verikosto kaupungeille? Jo pyörivät pyörät ja sillat. Sydämet ja mitä niillä siellä vielä on.
© Anita Mitrošin. Käännös, 1987