Täällä käpälät kuusten värisevät,
Täällä siritys lintujen on levotonta.
Asut lumotussa villissä metsässä,
Iosta ei voi päästä ulos.

Tuomet kuivukoot pyykkinä tuulessa,
Syreenit sateena langetkoot,
Silti minä sinut täältä vien pois,
Palatsiin, jossa soivat ruokopillit.

Vuosituhansiksi ovat noidat maailmasi
Piilottaneet minulta ja valoltakin,
Ja sinä luulet, että kaikista kaunein
On tämä lumottu metsä.

Vaikkei lehdillä olisi kastetta aamuisin,
Vaikka riidassa olisi kuu synkän taivaan kanssa,
Silti minä sinut täältä vien pois,
Valoisaan linnaan, jossa on parveke merelle päin.

Minä viikonpäivänä, mihin kellonaikaan
Sinä tulet luokseni varovasti?
Milloin kannan sinut sylissäni pois,
Sinne, mistä on mahdoton löytää?

Ryöstän, jos ryöstö on sinulle mieleen,
Turhaanko voimaani tuhlasin niin paljon?
Suostutfian vaikka risumajan onneen,
jos linnat ja palatsit on joku varannut?