Minulle tämä yö on lainsuojaton, Minä kirjoitan öisin, on enemmän aikeita. Tartun puhelimen kiekkoon ja pyöritän ikuiset »nolla seitsemän». Päivää, neiti, mikä on nimenne? - Toma... Seitsemäskymmenestoinen, odotan henkeä pidättäen. Mahdotonta, yrittäkää uudestaan, hän on varmasti kotona Nyt jo vastattiinkin: »No, päivää, minä täällä.» Tämä yö on minulle lainsuojaton, En nuku, minä huudan - nopeammin. Miksi minulle tarjotaan luotolla kuponkia vastaan Rakkaimpia ihmisiä? Neiti, kuulkaa, täällä seitsemäskymmenestoinen. En voi odottaa, ja kelloni seisoo. Helvettiin kaikki linjat - minä lennän huomenna. Nyt jo vastattiinkin: »No, päivää, minä täällä.» Puhelin on minulle kuin ikoni, Puhelinluettelo triptyykki, Keskusneiti on Madonna, joka lyhentää hetkessä välimatkan. Neiti kiltti, minä pyydän lisäaikaa, Olette minulle kuin enkeli alttarilla. Tärkein on edessä, ymmärtäkää... Nyt jo vastattiinkin: »No, päivää, minä täällä.» Mitä, taasko vaurioita linjalla? Mitä, taasko rele temppuilee? Kyllä minä odotan, suostun Aloittamaan nollasta jokaisen illan.                 Nolla seitsemän. - Päivää, yrittäkää vielä. En jaksa odottaa, odotan henkeä pidättäen. Minä, minä se olen, tietysti minä, tietysti kotona. Kutsun, vastatkaa! »Päivää, minä täällä.»
© Anita Mitrošin. Käännös, 1987