Laivat merille lähtevät purjehtimaan.
Vaikka raju on sää, kukin onneensa luottaa.
Kuluu puolisen vuotta ja taas tavataan.
Minä palaan kun vain odotat puoli vuotta.

Kaikki palata voivat. Parhaat ystävät ja
kaikkein rakkaimmat naiset eivät ikinä palaa.
Itseänikö syyttää vai kohtaloain, miksi käynyt on noin,
kun en voi luottaa valaan?

Mutta kuitenkin... Ei! Ei voi jatkua näin!
Pian huomataan: laivat on poltettu suotta.
Tulen taas, taas on ystävät ympärilläin
ja taas lauluni soi - kestä vain puoli vuotta.