En ole ikinä uskonut ihmeisiin,
Pakannut laukkua tulevaisuuden paratiisiin, -
Valheiden meri on syönyt jäljet opettajiinkin -
Minä sylkäissyt maahan perukoilla Magadanin

Olen moukka siinä kuin muutkin,
Jos eroa on - vain vähän, -
Budapestista en tuonut tuliaisia,
Eikä Praha särkenyt sydäntäni.

Mutta elämässä pärjättiin ja näyttämöllä,
Me tunarit, pikkupojat vielä, -
Mutta kohtapa meidät huomataan.
Hei! Vai onko joku vastaan? Hänelle sakinhivutus porukalla!

Ja me tunsimme vaaran välähdyksen
Paljon ennen kylmiä säitä,
Se saapui kuin häpeämätön lutka luoksemme, kaiken paljastaen -
Heti sulki sielumme lukkojen taakse.

Ja vaikka meitä ei kuulat niittäneetkään,
Me elimme alas painetuin katsein, -
Venäjä, uhrejasi olemme mekin tässä,
Vodkalasien syövyttämät lapsesi kärsimässä