Miän vellilöin kalmoin piäl ristoi ei pie,
Sie leskilöin virzii ei kuulu,
Vai kukkaizii piälavval heitestäh sie,
Da poltetah igästü tuldu.

Täs egläi vie jurizi, särizi mua,
A tänäpäi hivotut kivet.
Tiä ainavuo kalmastu löüdiä ei sua -
Kai ozat on ühtäpäi kibiet.

Se igäine tuli, kui tankaspäi käit,
Kui palajat Ven’an muan taloit,
Sit palajan vihaizen Reistagan näit,
Näit saldatan süväin kui paloi.

Sil haudumual itkijü leski ei päi
Vai lujembat rahvahat mennäh.
Miän vellilöin kalmoin piäl ristua et näi,
Ga ongo kel kebjiembi sendäh?