Jos sie eppäilet ystävää, etkä ennää voi käsittää, oonko hyvä vain paha hään, kunkas paljastat sen. Kyllä vaara sen selvittää, älä jätä häntä yksinhään: ota myötä se vaihvaanki jääkös vierellesti? Jos se vaarala pahentuu, sielä helposti kompastuu, jos se liukhaala lankeilee sielä ruikuttellee... Älä sanoja varista, aja poijes ko vierasta. Hään ei jakkaa voi matkaasti, eikä laulujasti. Jos se pleekinä astelee, vaikka pirrais ko kiipeilee, ja ko jalkasti liukesi se vain piätteli. Jos hään seurasi taistelhuun, vaaran huipule humalthuun, hään oon ystävän varma tie, hään oon kestävä sie.
© Bengt Pohjanen. Translation, 2014